Herra Hakkaraisen talo
Herra Hakkaraisen talossa tuli tänä vuonna käytyä parikin kertaa. Kerran oman perheen kanssa ja toisen kerran ystävän kanssa, jolla on myös pari vuotias poika.
Pikkuneiti 6-vuotta on käynyt jo niin monena vuonna talossa, että hänelle siellä ei oikein mitään uutta ollut. Edelleen hän kuitenkin jaksoi touhuta ja avustaa pikku veikkaa tutkimaan Hakkaraisen eri huoneita.
Pikkuisäntä 2-vuotta oli paikasta ihan innoissaan. Ensin piti ihmetellä itse Herra Hakkaraista joka tyynen rauhallisesti kuorsasi omassa nojatuolissaan.
Myöhemmin päivällä oikea Herra Hakkarainen tuli vierailemaan talossa ja sehän pelotti pikkuisäntää kovasti. Sen jälkeen hän ei suostunut mennä lähellekkään nukkuvaan Hakkaraista.
Keittiö hommat kiinnostivat kovasti molempia lapsia. Yhdessä he keittivät minulle maistuvan sopan ja päälle vielä sain kahvikupposen. Hakkaraisen talossa saa koskea ja touhuta melkein kaikilla välineillä mitä sieltä löytyy. Ainoastaan kipsinukkeihin ei saa koskea, koska ne menisivät rikki. Huoneissa on myös roolivaatteita mitkä voi pukea päälleen.
Kokkailujen jälkeen menimme ritarisaliin. Siellä on halukkaille ritariviitat ja miekat, löytyy ritarisalin pöytä ja meidän lasten lemppari ritaritunneli josta lasketaan alas liukumäkeä pitkin. Katossa piileskelee muriseva lohikäärme jota meidän pikkuisäntä ei edes huomannut.
Yläkerrassa on myös kummituskäytävä johon voivat mennä vähän isommat lapset putoamisvaaran takia. Pienet voivat mennä vanhempiensa kanssa, mutta me jätettiin se väliin, koska siellä joutuu aikuinen konttaamaan mataluuden takia ja tuo meidän pikkuisäntä on aika meneväistä sorttia niin äiti ei olisi perässä pysynyt.
Sitten alakertaan ja avaruusmaailmaan. sieltä löytyy avaruusalus, kraatereita ja tietysti teemeen sopivat avaruuskypärät. Siellä oli lasten kiva touhuta ja ihmetellä valaistua avaruutta.
Alakerrassa on myös kauppa, suutari, kelloseppä ja mahdollisuus esittää nukketeatteria. Kaupassa lapset viihtyivät kaikista pisimpään. Äiti sai ostettua leipää, porkkanoita, nekkukarkkeja ja vaikka mitä. Pikkuisännän mielipuuhaa oli punnita jokainen ostos vanhalla punnusvaa´alla. Välillä käytiin suutarissa korjaamassa kenkiä ja taas avaruusmaailman kautta takaisin kauppaan.
Säntäilevän parivuotiaan kanssa Herra Hakkaraisen talossa on vähän vaikea liikkua silloin kun on sesonkiaika ja tupa on täynnä porukkaa. Siellä pieni ehtii jo kauas ennenkuin aikuinen pääsee toisten aikuisten ohi kiiruhtamaan perään. Alhaalla nyt ei muuta vaarallista ole kuin aika jyrkät rappuset yläkertaan ja niitä kipsinukkeja mihin ei saisi koskea. Itse olemme aina käyneet hiljaisempaan aikaan koska talo on auki ympäri vuoden. Silloin siellä saa ihan rauhassa leikkiä ja tutkia paikkoja.
Välillä voi käydä sään salliessa ulkona ajamassa polkuautoilla. Ratoja on kaksi toinen pienille ajajille ja toinen isommille. Ulkona on myös hiekkalaatikko ja leikki bussi millä pikkuisäntä ja hänen kaverinsa tykkäsivät kovasti kuskailla äitejä paikasta toiseen. Toinen ajoi ja toinen huolehti, että ovet tulevat varmasti kiinni.
Herra Hakkaraisen talo on tosi kiva paikka mielestäni juuri 2-6 vuotiaalle. Vähän isompikin lapsi varmasti siellä viihtyy käydessään ensimmäistä kertaa ja varsinkin jos Mauri Kunnaksen sadut ovat tuttuja. Paikka on erittäin hienosti rakennettu ja sisustettu Kunnaksen kirjojen pohjalta.
Varmasti pikkuisäntä haluaa ensikin vuonna taas käydä siellä ja eiköhän siskokin vielä halua lähteä mukaan.
Oma arvioni paikasta:
+ paljon tekemistä ja tutkimista
+ tavaroilla saa leikkiä ja halutessaan pukea rooliasun päälleen
+ jos samanikäinen kaveri on mukana leikistä tulee vielä hauskempaa
+ kauniisti sisustettu ja siisti paikka
- sesonkiaikaan ruuhkainen ja ahdas
- lähtiessään joutuu jotain ostamaan kaupasta lapsille, koska houkutus ja sitä seuraava kitinä on niin kovaa =)
+ kaupassa on kyllä ihania Mauri Kunnaksen satuihin pohjautuvia juttuja. Monesti meidän mukaan on lähtenyt joku kirja, Hakkarais tyynynpäällinen tai ihan vaan vanhanajan nekkukarkki.
Lasten arvio paikasta:
+siskon mielestä pikkuveikka oli niin hassu kun yhdessä tutkivat paikkoja
+ pikkuisännän mielestä liukumäki ja kauppa olivat kivoja sekä ulkona polkuautot ja bussi
Paikasta lisää:
Viime vuoden käyntimme:
Herra Hakkaraisen talo 6.2015
http://herrahakkaraisentalo.net/
Heinäkuussa kävimme Merikarvialla Muumaassa.
Reissussa olivat pikkuneiti 6-vuotta ja pikkuisäntä 2-vuotta.
Paikka oli meille tuttu jo viime vuodelta, mutta kokemus oli niin mukava, että ehdottomasti halusimme mennä uudelleen.
Täällä on mukavaa se,että alueella saa mennä ja touhuilla omaan tahtiin. Päivän mittaan on jatkuvasti erilaisia järjestettyjä tapahtumia ja tekemistä. Siellä on mm.sikojen ruokintaa, traktoriajelua, kananmunien etsimistä= munalottoa ymt.
Muumaassa on paljon aittoja ja rakennuksia jotka on sisustettu vanhanaikaisilla esineillä ja tavaroilla. Monissa saa kokeilla miten ennenvanhaan töitä tehtiin.
Eräässä vanhassa aitassa kudoimme pikkuneidin kanssa pätkän mattoa ja seuraavassa aitassa tutustuimme eri viljalajeihin ja kokeilimme miten ennenvanhaan kivillä jauhettiin jauhoa.
Täällä jos jossain pääsee kunnon maalaistunnelmaan ja hatunnosto omistajille, jotka ovat nähneet valtavasti vaivaa sisustaessaan aittoja ja rakentaessaan aluetta.
Tänä vuonna pikkuisäntäkin oli ihan eri tavalla menossa mukana. Nyt kun hän osaa jo kävellä oli hänestä hauskaa säntäillä siskon perässä. Vuohi jos tuli vastaan niin silloin tulu kiire isin tai äidin sykkyyn. Niiden ruokkiminenkin oli vähän liian jännää touhua. Sylissä oli kiva katsella vähän etäämmältä.
Muumaassa vuohet ovat kiinni mutta pikku kilit jouksentelevat vapaana. Onko suloisempaa näkyä kun pikkuinen kili juoksentelee päätä pahkaa ja kun huomaa että äiti vuohi on vähän liian kaukana alkaa pikkumääkinä ja kiire äidin luokse.
Kanatkin olivat tällä kertaa vapaina. Ne keskittyivät tonkimaan multakasasta matoja eivätkä olleet moksiskaan vaikka ihmiset menivät ohi.
Pikkuneiti halusi tietysti ratsastamaan kun sen aika tuli. Muumaassa kaikki tekeminen sisältyy pääsymaksuun eli ratsastuksestakaan ei peritä erillistä maksua.
Muumaassa on paljon maatilaneläimiä. On lehmiä ja vuohia joita saa lypsää, kanoja joilta käydään keräämässä munia, possuja joita saa mennä isännän kanssa ruokkimaan, heppoja joilla saa ratsastaa, pupuja, hamstereita, ymt.
Tälläkertaa hauskimmat jutut olivat heinäladossa hyppiminen. Pikkuisäntäkin sai tälläkertaa olla jo siellä touhuamassa siskon kanssa.
sekä pikkuneidin mielestä se kun sai pitää kanaa sylissään. Eka vähän jännitti ja sitten hän olikin yhtä hymyä
Niin paljon touhua muumaassa on että ehdottomasti kannattaa tänne varata aikaa koko päivä. Mukaan voi ottaa omat eväät ja grillata nuotiolla tai mennä kahvioon syömään keittolounas tai jotain muuta suolaista.
Kahviossa oltiin ihan hämillään. Siellä vaan mentiin sisään, syötiin ja lähtiessä käytiin ulkona kassalle kertomassa mitä syötiin ja maksamassa. Kauhee pähkäily ja muistelu mitä kukakin oli syönyt ja jotenkin kun itsellä oli vastuu kertoa yritti olla yli skarppina että muistaa kaikki.
Tosi kiva päivä taas oli. Varmasti ensi kesänäkin menemme viettämään päivän Muumaassa.
Oma arvioni paikasta:
+ paljon tekemistä ja ihmettelemistä
+ monenlaista järjestettyä toimintaa
+kaunis maalaismiljöö
Lasten arvio paikasta:
+ eläimiä kiva ruokkia ja silitellä
+ heinälato oli tosi kiva
+ Pikkuneiti tykkäsi ratsastaa ja lypsää lehmää
+ Pikkuisäntä tykkäsi kiipeillä touhuladossa ja säntäillä paikasta toiseen
Lisää:
Viime vuoden käynti :
MuuMaa 7.2015
http://www.merikarvianmatkailu.fi/koivuniemen-herran-muumaa2
Pelle Hermannin leikkipuisto Porissa
Pari kertaa olemme käyneet Porissa Pelle Hermannin leikkipuistossa. Puisto on kauniilla alueella kirjurinluodolla. Puisto on vapaassa käytössä eli ilmainen, mutta se on niin upea, että ihmetellä saattaa kuinka kaupunki on satsannut näin paljon puistoon.
Alue on tosi iso ja siellä on vaikka mitä. Löytyy Angry Birds alue, erilaisia ja eri kokoisia liukumäkiä, pienten lasten leikkialue, liaani liuku, keinuja, kiipeilytelineitä, kahluuallas, kahvila jne.
Pikkuisännän (2-vuotta) kanssa olimme aluksi pienten alueella. Siellä oli juuri sopivan kokoisia kiipeilyhärpäkkeitä ja liukumäkiä tuon ikäisellä. Hän pystyi ihan itse säntäilemään ja tutkimaan aluetta. Jännä oli mennä ihan itse ison putken läpi ja äiti kurkisti toiselta puolen.
Isosisiko (5-vuotta) meni heti jo tuttuun liuku liaaniin. Se on hänen yks lemppareista. Sieltä hän pian löysikin kaverin itselleen jonka kanssa menivät ja touhusivat. Isä meni heidän perässään ja minä pikkuisännän kanssa tutkimme pikkuhiljaa mitä kaikkea ihmeellistä puistosta löytyy.
Osa telineistä oli vähän liian isoja ja vaikeita pikkuisännälle, mutta hyvä näin niin oli siskollekkin sopivia ja vähän haastaviakin kiipeilypaikkoja. Alueella on niin paljon tutkittavaa, että siellä viihtyy useamman tunnin kun sinne täältä vähän kauempaa ajelee.
Välillä treffasimme koko perhe ja kävimme kahvilassa syömässä vähän suolaista palaa ja juomassa. Kahvilan yhteydessä on myös vessat jotka olivat tosi siistit ajatellen, että ihmisiä tulee ja menee. Lastenhoitohuone oli myös tosi tilava. Kahvilan jälkeen suunnistimme jäätelökioskille herkuttelemaan tötteröillä. Ja taas matka jatkui.
Me lähdimme pikkuisännän kanssa katsomaan lampaita ja lintuja. Kirjurinluodolla on myös joenvarressa jonkin verran eläimiä ja lintuja. Sisko lähti isän kanssa liikennepuistoon ajelemaan polkuautolla ja opettelemaan liikennesääntöjä. Alueen toisessa päässä on iso lava ja alue missä järjestetään kesäisin Porin Jazz konsertteja. Mielestäni jos olisimme jatkaneet matkaa luodon toiseen päähän siellä olisi ollut vielä minigolf rata ja kesäravintola.
Joen rannassa näytti myös olevan uimaranta, mutta sekin jäi tällä kertaa testaamatta.
Puistossa on paljon nurmialueita joten sinne voisi hyvin ottaa mukaan viltin ja eväät. Parkkialuekkin on ihan vieressä, joten sieltä olisi helppo napata eväät eikä niitä tarvitsisi kantaa mukana.
Vaikka puisto on ilmainen ja siellä oli kauniina päivänä paljon porukkaa Alue on kuitenkin niin iso, että kaikki mahtuvat hyvin touhuamaan. Sitä myös ihmettelin, että alue oli siisti eikä siellä näkynyt maleksivan mitään "epämääräisiä kulkijoita".
Ehdottomasti tulemme ensi kesänäkin menemään Pelle Hermannin puistoon.
Oma arvioni paikasta:
+ siisti, iso, viihtyisä puisto
+ paljon vehkeitä ja vempeleitä eri ikäisille
+ kivasti alueet jaettu eri teemojen mukaan
- jazzien aikaan ei ehkä kannata mennä koska koko kaupunki on silloin ihan sekaisin
Lasten arvio paikasta:
+ liukuliaani tytön mielestä kivoin
+ iso putkuliukumäki myös jännä
+ pikkuisäntä tykkäsi junasta ja pitkästä jännästä putkesta
Lisää paikasta:
http://www.kirjurinluoto.fi/puisto.html
Heinäkuussa kävimme jo perinteeksi muodostuneessa Kiviniityn kotieläinpuistossa.
Pikkuneiti oli nyt 6-vuotias ja pikkuisäntä 2-vuotias.
Sisäänmennessä perinteisesti ilmoitin iät, kun muistaakseni aikaisemmin oli, että alle 2-vuotiaat olivat päässeet ilmaiseksi sisään.
Lähtiessämme kuitenkin huomasin, että hinnoittelu olikin muuttunut.
Pääsyliput 2016
| Hinta |
|---|
| Aikuinen |
10€ |
| Lapsi |
9€ |
| Alle 90cm pitkät lapset |
ilmaiseksi |
Nyt alle 90cm lapsi olisikin päässyt ilmaiseksi sisään eli meidän pikkuisännästä ei olisi kuulunut ottaa maksua.
Muuten paikka oli hyvin samanlainen kuin viime vuonnakin. Alussa olis mm.vuohet ja alpakat
Pari vuotta sitten, muuten satuimme paikalle kun alpakka alkoi synnyttämään tuossa viereisessä aitauksessa. Vasa tipahti vielä kalvot ympärillään maahan ja kun se ei heti liikkunut minun oli pakko viedä pikkuneiti eteenpäin, kun en tiennyt oliko vasa elossa. Paikan emäntä tuli auttamaan vasaa ja kun myöhemmin kävimme aitauksen luona uudestaan siellä se pikkuinen vasa makoili emonsa kyljessä. Että tällaistäkin luonnon ihmettä voi täällä nähdä.
Muutama muukin oli vuohia jo ruokkinut, joten voikukanlehtiä sai etsimällä etsiä ojanpenkoilta.
Ensi vuonna taidamme kerätä jo pussillisen lehtiä mukaan, ettei yhden tarvitse koko ajan koluta pitkin ojanpohjia lehtiä etsimässä. Yllättäen eläintenruokkiminen on sitä hauskinta puuhaa niin siinä ei kauaa kourallinen lehtiä riitä kun neljä pikkukättä niitä koko ajan hamuaa.
Tänä vuonna pikkuisäntäkin pääsi juonesta kiinni ja kurkotti antamaan lehtiä sopivan välimatkan päästä.
Kahvila oli saanut upean uuden terassin jossa oli ilo nauttia mehua, kahvia ja pientä suolaistapurtavaa. Aikaisemmin pöydät olivat hiekkamäellä joka vähän kallistu sinne ja tänne. Ei sekään huono ollut mutta terassille oli paljon helpompi mennä lasten kanssa ja kahvitkin pysyivät läikkymättä kupeissa.
Puput on aina joka vuosi se paikka mihin jumahdetaan pitkäksi toviksi. Niitä taitaa olla siellä kymmenkunta vähän isompia ja sitten aivan suolosen pieniä. Siinä kohtaa äidinkin on pakko ottaa osa voikukanlehdistä ja alkaa syöttämään niitä.
Sitten tulee lehmät, siat, lampaat, strutsi ymt.
Porot ovat aina nälkäisiä kun taas peuroja saa etsimällä etsiä aitauksen takanurkasta.
Eläimet eivät ole paljon vaihtuneet edellisvuodesta ja paikatkin ovat hyvin samat. Niitä on kuitenkin niin paljon ja erilaisia että katseltavaa ja syötettävää riittää hyvin muutamaksi tunniksi.
Yleensä menemme kierroksen lopuksi vasta leikkialueelle missä on keinuja, hiekkalaatikko, pomppulinnat, mönkijät, polkuautot ymt.
Samalla alueella on myös osa monista grillauspisteistä. Täällähän voi kulkea ihan omaan tahtiin ja mihin suuntaan vaan, mutta itse tykkäämme ensin käydä ruokkimassa eläimiä ja sitten mitä jää aikaa niin lapset leikkivät ja syömme tai grillaamme jotain.
Kiva paikka taas kerran ja varmasti menemme taas ensikin vuonna.
Oma arvioni paikasta:
+ rentoa yhdessä oloa
+ tilava iso alue, isompikin ihmismäärä ei näy muualla kuin pomppulinnoissa, trampoliineilla ja mönkijöillä
+melkein kaikkia eläimiä saa ruokkia ja silitellä mikä on lapsista hauskaa
Lasten arvio paikasta:
+ vuohet oli hassuja kun ne kiipeili hassuihin paikkoihin
+pikkupuput oli suloisia, haluaisimme kotiin samalaisen (äiti ei anna ottaa )
+ lihapasteija ja jätski oli hyvää
+ nähtiin riikinkukko ja sillä oli iso häntä joka oli täynnä sulkia ja sitten se nosti sen ylös
- kalkkunat on pelottavia kun ne pitää ihme ääntä
Lisätietoja paikasta:
Edellinen käyntimme :
kiviniityn kotieläinpuisto 7.2015
http://www.kiviniitty.fi
"Tässä on nalle ja napa Ti-Tillä on sellainen tapa.
Näin rytmitellä tömistellä heittää kuperkeikkaa;
sellainen Ti-Tillä on tapa. Nalleilla onkin napa."
Pikkuprinsessa (5v) hoilottaa takapenkillä musiikin tahtiin ja äidillä nousee savu korvista.
Pikkuisäntä (1,5v) ei vielä ole juonessa mukana, ihailee vaan haltioituneena siskon kaunista laulua.
Juu, olemme TAAS kerran menossa Ti-Ti nalle taloon tytön toiveesta.
Tätä Ti-Ti nalle buumia on jatkunut tytöllä kaksivuotiaasta asti, eikä loppua näy.
Olemme hänen kanssaan käyneet talossa jo varmaan kymmenen kertaa. Pikkuisännälle tämä onkin ensimmäinen kerta.
No ei siinä mittään, talo on varsin ihanasti toteutettu. Siellä saa touhuta ja puuhailla sekä tavata ja päästä halimaan niitä ihania nalleja.
Nyt kun on talvikausi talossa, alapiha ei ole sellainen kuin se on kesällä. Eli kesällä nallet esiintyvät sään salliessa ulkolavalla, sieltä löytyy lampaita, pupuja, hiekkalaatikko ja muita kesäisiä touhuja. Myös alakahvila on auki vain kesäisin. (talvikaudella kannattaa varata evästä mukaan)
Talvella talo onkin tästä johtuen huomattavasti ahtaampi, koska kaikki vierailijat ovat pääsääntöisesti sisällä.
Pikkuprinsessa osasi jo talossa mennä omia menojaan. Välillä hän tuli pikkuveikan kanssa musikkihuoneeseen soittamaan soittimia, näytti veikalle sokkelon ja ahdin valtakunnan sekä kokkaili hänen kanssaan nalleille ruokaa pikkukeittiössä.
Talossa on monia huoneita, joissa on eri teemoja. Yhdessä huoneessa on maalausvälineet joilla voi maalailla, nikkarointihuoneessa voi naputella puupalikoista taideteoksia ( täällä on hyvä olla vanhempi mukana, koska siellä on oikeita nauloja ja sahoja), yhdessä huoneessa voi leikkiä kauppaa ja kokkailla ruokaa, nallejen leikkihuoneessa voi leikkiä leluilla jne.
Pikkuneidille kuitenkin nallejen kanssa touhuilu on se paras juttu. Hän tykkää mennä kuuntelemaan heidän esityksiään ja tanssia mukana sekä tällä kertaa hän jopa jaksoi tarinahuoneessa kuunnella nallemuorin sadunkin kokonaan.
Ja tietysti jokainen nalle pitää bongata ja päästä halaamaan.
Pikkuisännälle oli haasteena ahtaat raput, koska tekeminen on kahdessa kerroksessa. Hän kun kulkee nykyään kokoajan juosten, piti olla jatkuvasti skarppina ettei hän säntää yksinään rappuihin. Vielä kun talossa oli paljon vierailijoita, niin tuollainen pikkuinen osaa sujuvasti puikkelehtia ihmisten väleistä, kun itse jäät jumiin ja kauhulla katsot mihin toinen on säntäämässä.
Muuten hän nautti touhuista. Musiikkihuoneessa oli lystiä paukutella soittimia, sokkelo käytävä oli jännä ja se piti mennä monta kertaa päästä päähän ja leluhuoneessa löytyi monta uutta autoa mitä piti heti kokeilla jne.
Nallet kiinnostivat häntä kaukaa katsottuna, mutta jos nalle tuli liian lähelle, niin silloin piti piiloutua isin tai äidin taakse.
Vajaat kaksi vuotiaana pikkuneiti jätti tuttinsa Tiri vauvalle ja nyt joka kerta hän kertoo kuinka tutti on siellä seinällä satojen muiden tuttien joukossa.
Ehkäpä pikkuisäntäkin kesällä jättäisi tuttinsa sinne.
Oma arvioni paikasta:
+ paljon touhuttavaa ja tekemistä. Lapsi saa kokeilla ja koskea
+ runsaasti järjestettyjä aktiviteetteja ( tarinatuokio, nallejen esitykset ymt)
+ nallet kulkevat lasten joukossa ja halivat. Lasten jännitys ja innostus on ihanaa katseltavaa
+/- kesäpaikkana ihana kun pystyy olemaan ulkonakin, talvella aika ahdas
- pienemmän kanssa rappuset ovat vaaralliset, joutuu vahtimaan ettei mene yksin niihin
Pikkuprinsessan arvio:
+ nallet kivoja, saa halata
+ esitykset mukavia, pääsee laulamaan ja tanssimaan
+ nallekaupassa ihania nalleja ja tavaroita ( isin kukkaro kovilla)
Pikkuisännän arvio:
+ kiva paukutella soittimia ja niistä lähti kivoja ääniä
+ kauppa ja kotileikki kivoja. Sisko auttoi kokkaamisessa
+/- nallet jännitti
- yläkerrassa äiti ja isi kielsi kokoajan menemästä rappuihin
Lisää:
http://titinalle.fi/
